Itävallassa ei ole palvelumaksua. Laskuusi ei lisätä mitään, mikään ei ole pakollista, eikä kukaan pahastu, vaikka et antaisi yhtään mitään. Sen sijaan on tapa, ja se tapa on huomattavan yhtenäinen: viisi–kymmenen prosenttia, annettuna sillä hetkellä kun maksat, käteisenä. Tuo yksi virke vastaa suurimpaan osaan siitä, mitä vierailijat haluavat tietää. Loppu tästä sivusta käsittelee tilanteita, joissa asia ei ole aivan niin yksinkertainen.
Lyhyt versio
| Missä | Kuinka paljon | Käytännössä |
|---|---|---|
| Varattu kuljetus | 5–10 % | Ei sisälly kiinteään hintaan. Ratkaisee palvelu, ei matkan pituus. |
| Taksi (taksamittari) | Pyöristä ylöspäin, noin 10 % | 14,20:stä tulee yleensä 15 tai 16. |
| Ravintola | 5–10 % | Sano summa, jonka haluat maksaa, kun tarjoilija kertoo laskun. |
| Kahvila tai baari | Pyöristä ylöspäin | 4,60:stä tulee 5. Kahvilassa sitä odotetaan enemmän kuin baarissa. |
| Hotellin kantaja, kerrossiivous | 1–2 € laukulta tai päivältä | Jätetään huoneeseen, ei anneta käteen. |
| Kampaaja, opastettu kierros | noin 10 % | Sama logiikka kuin ravintolassa. |
| Kaupat, apteekit, lipunmyynti | Ei mitään | Ei odoteta, ja tarjoaminen on hieman kiusallista. |
Taksissa — ja varatussa kuljetuksessa
Wieniläisessä taksissa taksamittarilla asia on helppo: pyöristät ylöspäin tai lisäät pidemmällä matkalla noin kymmenen prosenttia. Etukäteen varattu kuljetus tuntuu erilaiselta, koska hinta sovittiin ennen kuin kukaan nousi autoon — ja matkustajat olettavat usein, että sillä on kaikki hoidettu.
Kiinteä hintamme ei sisällä juomarahaa. Se kattaa matkan, ajoneuvon ja odotusajan. Annatko jotain sen päälle, on oma päätöksesi, ja sen tulisi seurata palvelua, jonka todella sait — ei matkan pituutta. Useimmille kuljettajille viisi–kymmenen prosenttia riittää hyvin; keskustakuljetuksessa hintaan 44 € se on noin 2–4,50 €. Jos kuljettaja todella teki saapumisestasi helpomman, ylärajaa ei ole.
Sanomme tämän avoimesti, koska se vaikuttaa molempiin suuntiin. Kuljettaja, joka tietää, että hyvä palvelu huomataan, käyttäytyy toisin kuin pelkällä kiinteällä palkalla ajava: hän katsoo saapumistaulua eikä kelloa, kantaa painavan laukun pyytämättä ja tietää, mikä hotellin sisäänkäynti on kuudelta aamulla oikeasti auki. Juuri siitä maksat, kun annat juomarahaa — se ei ole maksu, se on viesti.
Ja se toimii myös toisin päin. Jos kuljettaja oli myöhässä, epäystävällinen tai ajoi huonosti, on täysin hyväksyttävää olla antamatta mitään — ja se kertoo meille jotain, mitä meidän täytyy tietää. Hämmennyksestä annettu juomaraha ei auta ketään.
Miten juomaraha oikeasti annetaan
Tässä vierailijat kompastuvat, koska Itävalta tekee sen toisin kuin englanninkielinen maailma. Rahaa ei jätetä pöydälle. Maksun jälkeen pöytään jääneet kolikot näyttävät unohtuneilta, ja täydessä kahvilassa ne voivat päätyä väärälle henkilölle.
Sen sijaan juomaraha on osa maksua. Tarjoilija tulee pöytään ja kertoo summan. Sinä sanot summan, jonka haluat maksaa — juomaraha mukaan lukien — ja annat rahat. Laskusta 18,40 tulee ”kaksikymmentä, kiitos” — 1,60 jää juomarahaksi, eikä vaihtorahaa tule takaisin. Jos haluat, että juuri vaihtoraha jää, lause on ”stimmt so”: se siitä, pitäkää loput.
Sama pätee taksissa ja kuljetuksessa. Sanot kokonaissumman, jonka haluat maksaa, tai annat setelin ja sanot ”stimmt so”. Kukaan ei laske mitään silmiesi edessä.
Miksi korttisi ei usein siihen pysty
Wienissä kortti käy lähes kaikkialla. Juomaraha on poikkeus. Monet ravintoloiden, kahviloiden ja taksien maksupäätteet veloittavat vain laskun summan eivätkä tarjoa kenttää millekään ylimääräiselle, ja pienemmissä paikoissa henkilökunta ei osaisi lisätä sellaista, vaikka pyytäisit.
Käytännön seuraus ei ole kovin hohdokas: pidä mukana hieman käteistä. Paljon ei tarvita — kourallinen kolikoita ja pari pientä seteliä kattaa viikon kahvit, taksit ja hotellin kantajan. Pelkällä kortilla saapuvat ovat niitä, jotka seisovat pöydän ääressä pahoittelemassa, ja se on ikävämpi kokemus kuin kaksi euroa taskussa.
Missä kukaan ei odota mitään
Supermarketit, leipomot, apteekit, virastot, museoiden lipunmyynti, joukkoliikenne. Missään näistä ei odoteta mitään, ja joka sitä tarjoaa, saa kohteliaan kieltäytymisen tai hiljaista ihmettelyä. Yksi asia näyttää juomarahalta eikä ole: monet Wienin yleisistä vessoista veloittavat viisikymmentä senttiä portilla. Se on maksu, se ei ole vapaaehtoinen, eikä se mene kenellekään juomarahana.
Kysymyksiä, joita meiltä todella kysytään
Odotetaanko Wienissä juomarahaa?
Odottaminen on liian vahva sana, mutta se on normaalia. Kukaan ei juokse perääsi kadulla, eikä yhdessäkään laskussa ole pakollista palvelumaksua. Ravintoloissa, kahviloissa ja takseissa juomaraha kuuluu asiaan, ja kokonaan antamatta jättäminen pannaan merkille. Viisi–kymmenen prosenttia kattaa lähes jokaisen tilanteen.
Sisältyykö juomaraha ATAV:n kuljetushintaan?
Ei. Kiinteä hintamme kattaa matkan, ajoneuvon ja odotusajan — juomaraha ei sisälly siihen. Annatko sitä ja kuinka paljon, on täysin oma asiasi ja riippuu saamastasi palvelusta. Useimmille kuljettajille viisi–kymmenen prosenttia riittää hyvin, mikä keskustakuljetuksessa on noin 2–4,50 €. Ylärajaa ei ole, jos olit todella ilahtunut.
Miten annan juomarahaa wieniläisessä ravintolassa?
Annat sen maksaessasi, et jättämällä kolikoita pöydälle. Tarjoilija kertoo kokonaissumman, ja sinä sanot summan, jonka haluat maksaa juomarahoineen — laskusta 18,40 siis vaikkapa ”kaksikymmentä” — ja saat vaihtorahan siitä. ”Stimmt so” tarkoittaa: vaihtoraha saa jäädä.
Voinko antaa juomarahan kortilla Itävallassa?
Usein et. Monissa Wienin maksupäätteissä ei ole kenttää sitä varten, ja pienemmissä paikoissa laite veloittaa vain laskun summan. Muutama kolikko ja pieni seteli mukana on käytännön vastaus, jopa kaupungissa, jossa kortti muuten toimii lähes kaikkialla.
Kuinka paljon juomarahaa annan wieniläiselle taksikuljettajalle?
Pyöristä ylöspäin, tai noin kymmenen prosenttia pidemmällä matkalla. Taksamittarin näyttäessä 14,20 useimmat maksavat 15 tai 16. Etukäteen varatussa kiinteähintaisessa kuljetuksessa pätee sama logiikka — arvioit palvelua, et laske hintaa uudelleen.
Missä minun ei pitäisi antaa juomarahaa Wienissä?
Supermarketeissa, apteekeissa, leipomoissa, virastoissa ja lipunmyynnissä. Siellä kukaan ei odota mitään, ja tarjoaminen voi olla kiusallista. Yleiset vessat ovat poikkeus toiseen suuntaan: monet veloittavat 50 senttiä ovella, ja se on maksu, ei juomaraha.