Pakollista palvelumaksua ei ole Itävallassa määrätty, ja wieniläisellä laskulla se on epätavallinen — laskuun kannattaa silti vilkaista, sillä jos palvelu on jo sisällytetty, sitä ei pidä maksaa kahdesti. Mikään ei ole pakollista, eikä kukaan pahastu, vaikka et antaisi yhtään mitään. Sen sijaan on tapa, ja se tapa on huomattavan yhtenäinen: viisi–kymmenen prosenttia, annettuna sillä hetkellä kun maksat. Tuo yksi virke vastaa suurimpaan osaan siitä, mitä vierailijat haluavat tietää. Loppu tästä sivusta käsittelee tilanteita, joissa asia ei ole aivan niin yksinkertainen.
Lyhyt versio
| Missä | Kuinka paljon | Käytännössä |
|---|---|---|
| Varattu kuljetus | 5–10 % | Ei sisälly kiinteään hintaan. Ratkaisee palvelu, ei matkan pituus. |
| Taksi (taksamittari) | Pyöristä ylöspäin, noin 10 % | 14,20:stä tulee yleensä 15 tai 16. |
| Ravintola | 5–10 % | Sano summa, jonka haluat maksaa, kun tarjoilija kertoo laskun. |
| Kahvila tai baari | Pyöristä ylöspäin | 4,60:stä tulee 5. Kahvilassa sitä odotetaan enemmän kuin baarissa. |
| Hotellin kantaja, kerrossiivous | 1–2 € laukulta tai päivältä | Jätetään huoneeseen, ei anneta käteen. Hotelleille ei ole virallista lukua — tämä on nyrkkisääntö. |
| Kampaaja, opastettu kierros | noin 10 % | Sama logiikka kuin ravintolassa. |
| Kaupat, apteekit, lipunmyynti | Ei mitään | Ei odoteta, ja tarjoaminen on hieman kiusallista. |
Taksissa — ja varatussa kuljetuksessa
Wieniläisessä taksissa taksamittarilla asia on helppo: pyöristät ylöspäin tai lisäät pidemmällä matkalla noin kymmenen prosenttia. Etukäteen varattu kuljetus tuntuu erilaiselta, koska hinta sovittiin ennen kuin kukaan nousi autoon — ja matkustajat olettavat usein, että sillä on kaikki hoidettu.
Kiinteä hintamme ei sisällä juomarahaa. Se kattaa matkan, ajoneuvon ja odotusajan. Annatko jotain sen päälle, on oma päätöksesi, ja sen tulisi seurata palvelua, jonka todella sait — ei matkan pituutta. Useimmille kuljettajille viisi–kymmenen prosenttia riittää hyvin; keskustakuljetuksessa hintaan 44 € se on noin 2–4,50 €. Jos kuljettaja todella teki saapumisestasi helpomman, ylärajaa ei ole.
Sanomme tämän avoimesti, koska se vaikuttaa molempiin suuntiin. Kuljettaja, joka tietää, että hyvä palvelu huomataan, käyttäytyy toisin kuin pelkällä kiinteällä palkalla ajava: hän katsoo saapumistaulua eikä kelloa, kantaa painavan laukun pyytämättä ja tietää, mikä hotellin sisäänkäynti on kuudelta aamulla oikeasti auki. Juuri siitä maksat, kun annat juomarahaa — se ei ole maksu, se on viesti.
Ja se toimii myös toisin päin. Jos kuljettaja oli myöhässä, epäystävällinen tai ajoi huonosti, on täysin hyväksyttävää olla antamatta mitään — ja se kertoo meille jotain, mitä meidän täytyy tietää. Hämmennyksestä annettu juomaraha ei auta ketään.
Miten juomaraha oikeasti annetaan
Tässä vierailijat kompastuvat, koska Itävalta tekee sen toisin kuin englanninkielinen maailma. Rahaa ei jätetä pöydälle. Maksun jälkeen pöytään jääneet kolikot näyttävät unohtuneilta, ja täydessä kahvilassa ne voivat päätyä väärälle henkilölle.
Sen sijaan juomaraha on osa maksua. Tarjoilija tulee pöytään ja kertoo summan. Sinä sanot summan, jonka haluat maksaa — juomaraha mukaan lukien — ja annat rahat. Laskusta 18,40 tulee ”kaksikymmentä, kiitos” — 1,60 jää juomarahaksi, eikä vaihtorahaa tule takaisin. Jos haluat, että juuri vaihtoraha jää, lause on ”stimmt so”: se siitä, pitäkää loput.
Sama pätee taksissa ja kuljetuksessa. Sanot kokonaissumman, jonka haluat maksaa, tai annat setelin ja sanot ”stimmt so”. Kukaan ei laske mitään silmiesi edessä.
Käteinen vai kortti, ja mitä maksupääte kysyy
Wienissä kortti käy lähes kaikkialla, ja juomarahan voi antaa myös kortilla. Ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa maksupääte kysyy sitä yhä useammin itse, usein valmiiksi täytetyin prosenttiluvuin — ne ovat ehdotus, josta voit vapaasti kieltäytyä, jota voit laskea alemmaksi tai jonka voit korvata omalla luvullasi. Taksissa ja kuljetuksessa se toimii toisin: kerro haluamasi loppusumma ennen kuin kuljettaja aloittaa korttimaksun, koska juomarahan on oltava veloitettavan summan sisällä.
Käteinen tekee siitä silti yksinkertaisempaa: pidä mukana hieman käteistä. Paljon ei tarvita — kourallinen kolikoita ja pari pientä seteliä kattaa viikon kahvit, taksit ja hotellin kantajan. Se toimii siellä, missä maksupäätteessä ei ole juomarahakenttää lainkaan, se pitää summan juuri siinä, missä sinä sen haluat, eikä kenenkään tarvitse tehdä jo läpi mennyttä maksua uudelleen.
Missä kukaan ei odota mitään
Supermarketit, leipomot, apteekit, virastot, museoiden lipunmyynti, joukkoliikenne. Missään näistä ei odoteta mitään, ja joka sitä tarjoaa, saa kohteliaan kieltäytymisen tai hiljaista ihmettelyä. Yksi asia näyttää juomarahalta eikä ole: jotkin Wienin yleisistä vessoista veloittavat portilla maksun. Se on maksu käytöstä, se ei ole vapaaehtoinen, eikä se mene kenellekään juomarahana.
Kysymyksiä, joita meiltä todella kysytään
Odotetaanko Wienissä juomarahaa?
Odottaminen on liian vahva sana, mutta se on normaalia. Kukaan ei juokse perääsi kadulla, eikä pakollista palvelumaksua ole Itävallassa määrätty — vilkaise laskuun silti, sillä jos palvelu on jo sisällytetty, sitä ei pidä maksaa kahdesti. Ravintoloissa, kahviloissa ja takseissa juomaraha kuuluu asiaan, ja kokonaan antamatta jättäminen pannaan merkille. Viisi–kymmenen prosenttia kattaa lähes jokaisen tilanteen.
Sisältyykö juomaraha ATAV:n kuljetushintaan?
Ei. Kiinteä hintamme kattaa matkan, ajoneuvon ja odotusajan — juomaraha ei sisälly siihen. Annatko sitä ja kuinka paljon, on täysin oma asiasi ja riippuu saamastasi palvelusta. Useimmille kuljettajille viisi–kymmenen prosenttia riittää hyvin, mikä keskustakuljetuksessa on noin 2–4,50 €. Ylärajaa ei ole, jos olit todella ilahtunut.
Miten annan juomarahaa wieniläisessä ravintolassa?
Annat sen maksaessasi, et jättämällä kolikoita pöydälle. Tarjoilija kertoo kokonaissumman, ja sinä sanot summan, jonka haluat maksaa juomarahoineen — laskusta 18,40 siis vaikkapa ”kaksikymmentä” — ja saat vaihtorahan siitä. ”Stimmt so” tarkoittaa: vaihtoraha saa jäädä.
Voinko antaa juomarahan kortilla Itävallassa?
Yleensä kyllä, mutta se riippuu paikasta. Wienin ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa maksupääte kysyy juomarahaa yhä useammin itse, usein valmiiksi täytetyin prosenttiluvuin — ne ehdotukset ovat vapaaehtoisia, ja voit kieltäytyä niistä tai syöttää oman summasi. Kuljettajan kanssa kerro haluamasi loppusumma ennen kuin korttimaksu aloitetaan, jotta juomaraha on osa veloitettavaa summaa. Käteinen pysyy yksinkertaisempana tapana, joten muutama kolikko ja pieni seteli kannattaa yhä olla mukana.
Kuinka paljon juomarahaa annan wieniläiselle taksikuljettajalle?
Pyöristä ylöspäin, tai noin kymmenen prosenttia pidemmällä matkalla. Taksamittarin näyttäessä 14,20 useimmat maksavat 15 tai 16. Etukäteen varatussa kiinteähintaisessa kuljetuksessa pätee sama logiikka — arvioit palvelua, et laske hintaa uudelleen.
Missä minun ei pitäisi antaa juomarahaa Wienissä?
Supermarketeissa, apteekeissa, leipomoissa, virastoissa ja lipunmyynnissä. Siellä kukaan ei odota mitään, ja tarjoaminen voi olla kiusallista. Yleiset vessat ovat poikkeus toiseen suuntaan: jotkin veloittavat ovella sisäänpääsymaksun, ja se on maksu, ei juomaraha.